Turun velka voi nousta yli 4 miljardiin euroon. Avoin ja rehellinen talouskeskustelu on nyt välttämätöntä.
Turun talous uhkaa kriisiytyä. Turun konsernin kokonaisvelkamäärä on todennäköisesti vuonna 2028 jo yli 3, 4 miljardia euroa ja vuonna 2031 se voi nousta jo yli 4 miljardin euron.
Tarjottuja Turun talouden tunnuslukuja kaunistellaan. Turkulaisten velkavastuu on jo tänä vuonna yli 10 000 euroa jokaista asukasta kohti (www.osallistuvatturkulaiset.fi). Lisäksi kaupungin näkyvä laskentatapa ei – syystä tai toisesta – ulotu kuin vain neljä vuotta eteenpäin, vaikka pidemmän aikavälin investointiaikomukset ja -tarpeet ovat päättäjien tiedossa. Kysymys on ”tiedolla johtamisesta” eli tiedon rajaamisella johtamisesta. Kansalaista saattaa harhauttaa myös seikka, että velkamäärän jakajana on asukas, jolloin luku kattaa alaikäiset, opiskelijat ja vähävaraisemmat eläkeläisetkin. Jos jakajana on esimerkiksi työssäkäyvien lukumäärä, joka on noin 100 000 turkulaista, velkamäärän keskiarvo on noin 25 000 euroa per työssäkäyvä turkulainen.
Yllä mainitut velkamäärät eivät sisällä esimerkiksi kaupunginhallinnon valmistelemaa suurta investointiaikomusta, joukkoliikennehanketta, jonka ensimmäinen vaihe maksaisi useita satoja miljoonia euroja. Jos kaksi muuta raitiotien jo suunniteltua linjausvaihetta, aikomusta, tulisi rahoittaa, velkamäärä saattaisi nousta kenties vielä lisää yli miljardilla eurolla. Vaikka kysymyksessä olisi useille vuosikymmenille jaksottuva investointi, sen kustannusvaikutuksista tulisi jo nyt saada yhteinen tilannekuva.
Turun talouskeskustelu on kuplassa, jonka ulkopuolelle jää usein monta tärkeätä muuttujaa. Kuntavero on vain yksi vero. Unohtaa ei sovi kiinteistöveroa. Valtionverotukseen tulevina vuosina korotuspaineita kasvattavat puolustusmenot, velanhoitokulut ja sosiaali- ja terveyskulut sekä paisunut hallinto. Esimerkiksi puolustusmenojen kasvattaminen kaksinkertaiseksi, siis 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta luo vuosittain miljardien paineet kymmenen vuoden jaksolla. Suomi joutui loppuvuodesta 2025 EU:n tarkkailulistalle eli alijäämämenettelyyn, jossa maa joutuu tarkkailuun sekä sitä uhkaa koroton pakkotalletus EU:lle, mikä voidaan muuntaa sakoksi.
Yksi kuntien uusi tehtävä on Turulle erittäin haastava ja kallis, nimittäin työllisyys. Kunta joutuu osallistumaan pitkäaikaistyöttömille maksettavien kelakorvausten maksamiseen, mikä on merkinnyt vuositasolla yli 20 miljoonan euron vuosittaisia menetyksiä. Turussa työttömiä on 14,2 prosenttia työikäisistä (14 611 henkilöä) ja 44 prosenttia heistä on pitkäaikaistyöttömiä (6 418).
Turun budjetista 3 neljästä eurosta kohdistuu koulutukseen, lapsiin ja nuoriin. Tämä yhtälö on uhattuna. Turussa segregaation torjumiseen on luotu vahva tahtotila, poliittinen prioriteetti. Taloudellinen perusta sen edistämiseen kuitenkin horjuu, koska talous uhkaa pettää. Segregaation torjunnasta on tehty myös joukkoliikenneratkaisun argumentti, joka hakee teennäisyydessä vertaistaan.
Vuoden 2026 Turun talousarvioon sisältyy noin 2 veroprosenttiyksikön korotustarve vuoden 2028 verotulojen kertymään liittyvän ennustelaskelman valossa. Tämä tarkoittaa, että veroprosenttia uhkaa korotus 7,1 prosentista 9,1 prosenttiin eli noin 28 prosentin korotus! Tämä asia sivuutettiin turkulaisessa talouskeskustelussa. Yhden veroprosentin tuotto on noin 45 miljoonaa euroa. Pelkästään Turun kokonaisvelkojen korkorasitus voi olla yli 80 miljoonaa euroa 2028, mahdollisesti jopa enemmän.
Turun kaupungin strategiajohto vaikuttaa tuottavan tilastotietoa liukuhihnalta. Kaikki eivät pysy perässä. Tällä poliittisella aritmetiikalla on pormestariston tuki. Veronmaksajia ja päättäjiä on kuitenkin informoitu puutteellisesti. Kyseessä näyttää olevan pormestarijärjestelmän seuraus, jossa taloutta ei saa hallintaan. Tarkastuslautakunnan tulee vakavasti harkita selvitystä pormestarijärjestelmän taloudellisista vaikutuksista. Turun konsernin kokonaislainakanta on kasvanut viidessä vuodessa 1,437 miljardista 2,11 miljardiin euroon – siis 637 miljoonalla eurolla.
Talouden yleissäätila on muuttunut kahden viimeisen vuoden aikana merkittävästi huonommaksi ja kansainvälinen tilanne ei ole kehittynyt toiveikkaampaan suuntaan. Kuluttajat ovat myös Turussa käpertyneet puolustuskannalle ja talouden elpymisen merkit jäävät vielä tulevien odotusten varaan. Toivosta ei pidä luopua, mutta yksin sen varaan ei voi rakentaa suuria investointeja.
Hallinto on kansalaisia varten. Turun hallintoa on kannustettava avoimuuteen, jotta luottamus kasvaa. Yksi esimerkki on Turun lainakannan kokonaisjärjestelmän ja korkorasituksen avaaminen julkiselle tarkastelulle. Nyt kaupungin (emon) rahoitustulot ja -kustannukset ”netotetaan” ja loppuluku on positiivinen, koska sisällä (plussana) ovat antolainauksen korot tytäryhtiöille. Turun lainanhoito perustuu siihen, että emokonserni lainaa keskitetysti vieraan pääoman kaupungin, sen yhtiöiden ja hankkeiden tarpeisiin. Nämä maksavat korkoa, provision ja lyhennyksiä emokaupungille. Emon koordinoivaa roolia ei ole tarkoitus moittia, puute on sen läpinäkymättömyydessä.
Anders Blom on valtiotieteiden tohtori ja Osallistuvat turkulaiset ry:n puheenjohtaja.